Teoksessa tulkitaan Harakkasaaren äänimaisema musiikiksi eli toiselle kielelle tietokoneavusteisen generatiivisen prosessin avulla. Synnymme äänimaisemaan, johon elämämme aikana totumme ja pidämme sitä tuttuna todellisuutena, johon verrattuna koemme siitä eroavan outona ja kummallisena. Kyse on tulkinnasta. Kun sama äänimaisema toistetaan musiikkina paljastuukin tutusta jotain outoa ja kummallista. Video installaatiosta.
Teoksen luoma musiikki ei pyri sovittamaan luomiaan säveliä mihinkään olemassaolevaan nuottijärjestelmään vaan toisintaa lähdemateriaalin taajuudet synteettisin soittimin modernina spektraalimusiikkisovelluksena. Lopputuloksena syntyy musiikkiteos, joka ei koskaan toista tarkasti itseään. Säveltäjänä toimii tarkkailtu tila, joka luo oman säveljärjestelmänsä. Tilasta luotu musiikki ei ole satunnaista vaan se määräytyy tilan mukaisesti ja luo oman yksilöllisen ja ristiriidattoman harmoniansa.
Määriteltävän musiikki toteutetaan ambient-estetiikan puitteissa, ja tässä tapauksessa ambient-ääni luo ambient-musiikin – musiikin ja maailman rajat nivoutuvat saumattomasti yhteen.
Teos oli osa La-Bas -biennaalia 2012 ja se oli esillä äänitaidegalleria Akusmatassa.
