VEDA is a CINEPOEMA made by Lola Lustosa and Vanessa Cokaric. The work is a manifest in favor of humanity and collective future. Have you stop to think what it does mean to bring one into life today? What is the power of that? The film is a tribute to the ones that never desist of the yang generations and will fight for harmony with nature.
Osallistuin elokuvan luomiseen äänen jälkikäsittelijänä ja miksasin lopullisen ääniraidan.
Sodankylän jamit toteutti etäjamisession, jossa muusikot soittivat osuutensa kodeissaan. Näistä tuotettiin video ja koostettiin lopullinen biisi. Jälkikäsittelin äänen ja miksasin biisin lopulliseen muotoonsa.
Kuuluuko revontulista ääniä? Ainakin jotkut kuulevat. Olin tässä onnekas talvella 2001. Työskentelin tutkimusavustajana Sodankylän Geofysiikan Observatoriossa 2000 – 2002 osana siviilipalvelustani. Tämä ääni on toisinto kokemuksestani sillä tavalla, kuin minä sen kuulin. Jonkun toisen revontuliäänikokemus on varmaankin erilainen.
Talvella 2001 revontuliaktiivisuus oli jotakuinkin huipussaan. Meitä oli viisi henkilöä katselemassa revontulia yhtenä iltana. Revontulinäytös oli elävä ja hyvin kirkas. En ole sen jälkeen nähnyt Sodankylässä enkä muuallakaan samanlaista näytöstä. Joskus alkuillasta katselimme, kuinka kolme rinnakkaista revontulivyötä yhtyi yhdeksi suoraan yläpuolellamme. Tällä hetkellä aloin kokemaan ääntä, jota en koskaan aikaisemmin ollut kuullut.
Ääni tuntui luovan oman tilansa pääni sisälle. Siinä ei ollut pienintäkään kaikua tai muuta ominaisuutta, joka perinteisesti liitetään tilan tuntuun. Ääni oli tavallaan hyvin kuiva ja märkä yhtäaikaa. Se kuulosti äärettömän monen kohinan tason kokonaisuudelta. Kuitenkin, jokainen näistä tasoista oli eroteltavissa, ja äänellä tuntui olevan ääretön syvyys ja se oli yhtäaikaa ikäänkuin rajattu (kykyjeni mukaan?).
Kohinan päällä kuului syvää ja erittäin pehmeää napsetta, joka sijoittui kuulokuvassani keskelle.
Vaikka kokonaisuudessaan äänessä oli paljon tilaa, niin en kokenut sitä kovinkaan laajaksi vaan syväksi. Äänen muoto ei juurikaan muuttunut. Se ilmestyi mukaillen hieman revontulivöiden liikettä ja pysyi vakiona, kunnes vyö hajosi jälleen kolmeksi vyöksi. Äänessä ei tapahtunut muutosta, vaikka liikuttelin päätäni ja katsoin muita välillä.
En ollut uskoa mitä oli tapahtunut. Epäröin hetken kerronko edes että kuulin jotain. SGO:lla oli alkamaisillaan silloin projekti äänikokemusten keräämiseksi ja myös tallentamiseksi mikrofonein. Jätin oman raporttini kokemuksestani. Loin samana iltana laitteillani kokemuksestani äänen, ja tämä on moderni versio siitä.
Videon kuva on Pixabaysta.
Fusion on yhteistyö Tuomas Tuomirannan kanssa, joka ohjelmoi animaation käyttäen Processingia. Vein ohjelman tarjoaman datan Maxiin, jolla loin animaatioon äänet. Äänituotanto tapahtui reaaliaikaisesti käyttäen OSC-protokollaa. Tallensin äänestä useita eri kerroksia, joista koostin ja sovitin valmiiin ääniraidan animaation kuvakerronnan mukaisesti.
Ääniraidan perustana ovat animaation värit ja niiden taajuudet, jotka kuuluvat musiikissa aivan kuin värit olisivat suoraan muunnettu ääneksi. Ääni ottaa muotonsa animaation elementtien jatkuvasti muuttuvista ominaisuuksista.
Onnekkaasti saimme tilaisuuden näyttää teosta varsin pian yhteistyön aloittamisen jälkeen. Fusion sai ensi-iltansa Flash Vallisaari -tapahtumassa 21.9.2018.
Elokuvan kuvamateriaali muutettiin ääniksi, jotka toimivat äänisuunnittelun ja sävellystyön perustana. Päänäyttelijä Pasquale se Fabbio lausui runon, ja hänen äänensä muunnettiin päämelodian notaatioksi.
Seppo Renvallin tuotanto kuuluu suomalaisen kokeellisen liikkuvan kuvan kärkeen. Renvall tekee elokuvia ja videoita, mutta hänen tuotantoonsa kuuluu myös valokuvaa, installaatioita ja happeningeja. Hänen elokuvansa ovat tyypillisesti abstrakteja ja mustavalkoisia, ja niissä on rikottu kerronnallinen rakenne joka keskittyy jokapäiväisiin ilmiöihin.
En voi muuta kuin pitää itseäni onnekkaana ja kiitollisena saatuani työskennellä hänen kanssaan NAPOLI filmin parissa. Elokuvan ensi-ilta oli 11. toukokuuta 2017.