Esitys toimi musikaalisena johdantona keskusteluun aiheesta Kehoni ja minä – synkroninen kuva, mielikuva ja ääni. Tilaisuus järjestettiin galleriassa Laterna Magica, ja keskustelun johdattelijona olivat valokuvaaja Victoria Schultz, psykoanalyytikko Heikki Majava ja äänimatkaaja (minä).
Teoksen äänenkorkeuksia hallittiin valo-ohjatuilla vastuksilla. Olin rakentanut sellaisille yksinkertaiset kotelot, joita pidin käsissäni. Hitaasti tanssien tutkin gallerian valoja ja varjoja.
Galleriassa oli Victorian näyttely ja valo-ohjattu musiikki toimi siltana aihepiirin, medioiden ja keskustelijoiden välillä. Olin rakentanut valoäänilaitteen muutamia vuosia sitten.
Laitteessa on kaksi oskillaattoria, joita voi itsenäisesti ohjata. Kytkin sen stereoulostulon tietokoneeseen, jossa modulaarinen äänenkäsittelyohjelma muunsi äänenkorkeudet syntetisaattoreiden ohjausviesteiksi. Toista kanavaa käytettiin laajoihin ääniin ja toista painotettiin soolomaisiin ääniin.
